Saran ja Jaakon blogi jatkaa jatkossa uudessa osoitteessa (klikkaa linkkiä "uudessa osoitteessa"). Nähdään siellä! :o)

Hiihtoloma-päivitys on kestänyt ja kestänyt, koska olemme olleet koko ajan menossa. Nyt kun aloin sitä tekemään, huomasin, että blogiin ei saa enää liitettyä kuvia sillä vuodatus.net vähensi jokin aika sitten kuville varattua tilaa/blogi. Nyt onkin mietinnässä uuden blogin perustaminen, joten saatte edelleen odotella meikäläisten kuulumisia. Sori.

Laitetaan kisa pystyyn, katsotaan, kuka arvaa mistä oli kyse.

Jaakko pyysi eilen ulkona äidiltä moneen kertaan: "Äiti, pelataan rivatsua!". Äiti ei meinannut millään ymmärtää, mutta lopulta tajusi, mistä oli kysymys.

Kuka siis arvaa, mitä Jaakko halusi???

Olimme tässä eräänä aamuna menossa aamupalalle. Jaakko istui jo omalla paikallaan  katsellen siskon kapuamista omaansa. Jostain syystä Sara kuitenkin astui tuolilleen huonosti ja tippui lyöden leukansa pöydän reunaan. Samalla sekunnilla alkoi tietysti Sara the DraamaRailin itku ja parku, johon Jaakko totesi kyllästyneellä äänellä:

"Lopeta se vinkuminen!"

Siinä sitten hetki jutusteltiin, että tässä tapauksessa "vinkuminen" on ok, koska mahtoi tehdä kipiää...

Eräänä toisena aamuna Sara keksi (jälleen aamiaispöydässä) höpötellä enkelikenkeli-juttuja. Sara sanoi "enkeki" ja Jaakkoa nauratti. Saralle tyypilliseen tapaan hetken perästä kuului vakiokysymys "Missä ne (enkelit) asuu?". Taivaassa. "Kenen kanssa?". Jumalan. *hetken hiljaisuus* "Kuka on maalannu niiden talot?" Ööööö... Missäs sitä "Näin vastaat lapsellesi"-koulutusta olikaan tarjolla?! ;o)

Jaakko leikki maitomukin kanssa, johon äiti ties kuinka monennen kerran kommentoi "Ei saa pelleillä!". Jaakolla oli vastaus valmiina: "Ei, pelleilen nätisti."

Sara ja Jaakko katselivat Tomi Traktoria digiboxilta, kun se yllättäen loppui kesken kaiken. "Voi ei, se loppu!", parkaisi Jaakko. "Loppuiko se taas kesken?", kysyin. "Joo, siitä loppui patteri." No ei ihan, mutta ihan loogista, Jaakon mielestä ainakin. (olemme jutelleet viime aikoina pattereiden ja akkujen loppumisesta)

Sara tykkää tyttöjen jutuista ja aina välillä lakkaamme kynsiä yhdessä. Yhtenä päivänä Sara huomasi äidin lakat ja sanoi: "Äiti, laita mullekin sormilakkaa."

Päivä alkoi aikaisin, sillä uuden päivärytmin myötä lapset heräävät n. 6.45. Äiti, isi ja Emma saivat kuitenkin nukkua vielä hetken, sillä Sara ja Jaakko aloittivat aamun leikkimällä omassa huoneessaan legoleikkejä. Kun kerroimme lapsille, että tänään on ystävänpäivä, alkoi Jaakko naurattaa. Mikä lie ollut niin huvittava juttu. Ystävistä kyseltäessä Sara kertoi mummun olevan hänen ystävä, Jaakko valitsi ystäväkseen "pojan" tarkoittaen mummun ja papan kummipoikaa Juhaa.

Aamupäivään kuului ulkoilua raikkaassa pakkassäässä enkä meinannut saada lapsia sisälle lainkaan. On kerrassaan mukavaa, kun tämä talvi on ollut oikea talvi eikä vesisadetta ja loskaa viikosta toiseen.

Iltapäivällä jätimme isin ja Emman kotiin, kun piipahdimme Citymarketissa ostamassa tarvikkeita ystävänpäivän herkkua varten. Kotiin tultuamme leivoimme ystävänpäiväleivokset, nam! Jaakko teki kääretorttupohjan ja poikien lähdettyä luistelemaan teimme Saran kanssa täytteen sekä koristelimme leivokset. Kuten niin monessa asiassa, leipomisessakin lapset ovat toistensa vastakohtia: Jaakon leivonta on yhtä välineiden kokeilua, Sara puolestaan keskittyy maistelemaan koko ajan kaikkea. Iltaruuan jälkeen herkuteltiin koko perheen voimin ja hyvää oli (vaikkakin melko makeaa)!

Päivän kuvasaldoa...

Heippa, rakas veli! Jaakko on lähdössä luistelemaan, jonka vuoksi sisarukset heittävät hetkeksi hyvästit. Moneen kertaan halasivat ja antoivat pusut toisilleen. Rakkaasta on vaikea erota- edes hetkeksi. :o)

Kun Jaakko ja isi olivat luistelemassa, piirsi Sara piirustuksia mummulle, papalle ja Riitalle. Käväisin hetken verran olohuoneen puolella ja kun tulin takaisin, oli Saran suupielet sinivihreät. Kun kysyin Saralta, että "ootko syöny liituja?!" oli vastaus tiukka "en!". Äiti oli ehkä hieman toista mieltä ja myönsi Sara sitten lopulta, että "minä piirsin omaan naamaan". No joo, onhan se eri asia kuin liitujen syöminen.

Saran ja Jaakon leipoma ystävänpäiväleivos. Ohje oli Perhelehden viimeisestä numerosta.

Sara ja Jaakko talsivat alakerrassa perätysten ja yläkertaan lähtiessään Sara totesi: "Minä olen tissitäti." "Minä olen jalkapallomies!", jatkoi Jaakko.

Jalkapallomiehen puuhista ei ole epäselvyyksiä, mutta tänään kyselimme Helena-mummin kanssa tissitädin puuhista. Kun kysyimme mitä tissitäti tekee, vastasi Sara: "Hoitaa vauvoja, antaa niille tissistä maitoa." No niin tietysti.

Samaan aiheeseen liittyen Sara leikkii nykyään Tiina E**** S******- äitiä, jolla on Emma-niminen vauva. :o)

(laitan ajoissa, kun en tiedä viikonlopun suunnitelmista)

Sara, Emma ja Jaakko vanhempineen toivottavat kaikille oikein mukavaa Ystävänpäivää 14.2.09!

Kun Sara sairasti noin kuukausi sitten, raivosi neiti välillä öiseen aikaan melko lailla. Karjui äitiä ja mesosi milloin mistäkin. Kovin hereillä ei neiti tuntunut olevan eikä raivoon auttanut mikään, parhaiten se loppui kun antoi mesota rauhassa.

Samankaltainen raivoaminen on jatkunut siitä lähtien ja lähes joka ilta pari tuntia sen jälkeen, kun Sara on nukahtanut, kuuluu alakerrasta melkoista meteliä. Huutelu ei kestä kauaa, mutta havahduttaa joka kerta. Lisäksi Sara potkii (raivopäisesti) unissaan ja viime yönä neiti sai passituksen omaan sänkyyn murjottuaan "vähän" isiä ja äitiä. ;o)

Tänään siis vietettiin ensimmäinen päivä tieten tahtoen ilman päiväunia ja hyvin meni. Aamulla lapset olivat kerhossa, sen jälkeen käytiin kaupassa, tultiin kotiin syömään, leikittiin ja katseltiin hetki lastenohjelmia, ulkoiltiin 2 tuntia, syötiin, katsottiin Touhulan tohinauutiset ja pelattiin Kärpässoppaa koko porukalla (hauska peli, jossa kärpäset lentää :). Sitten olikin aika syödä iltapalaa ja mennä nukkumaan.

Koska iltapäivällä ulkoiltiin pitkään, ei minkäänlaista väsykiukkua ollut havaittavissa normaaliin kiukutteluaikaan eli alkuillasta. Ilta sujui ennätyksellisen rauhallisesti lasten ollessa jo melko väsyneitä eikä nukkumaan mennessä ollut minkäänlaisesta ravaamisesta tietoakaan. Eli kaiken kaikkiaan hyvä aloitus, mahtoikohan olla ns. äidintsemppaamispäivä. Tai sitten vaan oli aika muuttaa päivärytmejä, tiedä sitä. Kokeillaan huomenna uudestaan.

Viime lauantaina tavattu Johannes-pikkuserkku piipahti vanhempiensa kanssa reissuun lähtiessä. Johannes nukkui tullessaan (rattaissa) ja Saraa&Jaakkoa hieman mietitytti pienen pojan ulkona nukkuminen. Sillä välin Johannalle esiteltiin uutta kotia, leluja ja temppuja. Yhdessä ruokailtiin ja herkuteltiin ennen kuin sukulaisten piti jatkaa matkaa...